Alkuperämaa: Saksa

Historia:

Rotumääritelmä laadittu Frankfurt am Mainissa 20. syyskuuta 1899 A. Meyerin ja von Stephenitzin ehdotuksen mukaisesti. Rotumääritelmää on tämän jälkeen täydennetty ja käsitelty puolen kymmentä kertaa, voimassa oleva rotumääritelmä on ollut nykyisessä muodossaan maaliskuusta 1991.

Saksanpaimenkoiran suunnitelmallinen jalostus alkoi vuonna 1899. Rotu on jalostettu tuonaikaisissa keski- ja eteläsaksalaisista koiratyypeistä päämääränä luoda palveluskoira, jolla on edellytykset vaativiin suorituksiin.

Käyttötarkoitus:

Monipuolinen käyttö-, palvelus- ja paimenkoira.

Luonne:

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan.

Yleisvaikutelma:

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä.

Säkäkorkeus:

Urokset 60-65cm, nartut 55-60cm.

Rungon pituus:

Rungon pituus n. 10-17% säkäkorkeutta pidempi.

Paino:

Urokset 30-40kg, nartut 22-32kg.

Pää:

Pää on kiilamainen ja sen tulee olla suhteessa rungon kokoon, eikä se saa olla liian karkea tai pitkä. Pään tulee olla yleisvaikutelmaltaan kuiva ja korvien välistä kohtuullisen leveä. Kallo-osa on n.50% pään koko pituudesta. Kallo kaventuu tasaisesti korvista kirsua kohti. Kallo liittyy loivasti viiston otsapenkereen kautta kiilamaiseen kuono-osaan. Ylä- ja alaleuka ovat voimakkaasti kehittyneet. Kuononselkä on suora. Huulet ovat tiiviit, ja hyvin sulkeutuvat ja väriltään tummat. Kirsun tulee olla musta. 

Purenta:

Voimakas, terve ja täydellinen (42 hammasta). Saksanpaimenkoiralla on leikkaava purenta. Voimakkaasti kehittyneet leuat.

Korvat:

Korvat ovat pystyt, keskikokoiset, yhdensuuntaiset ja teräväkärkiset. 

Silmät:

Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset, eivät ulkonevat. Silmien värin tulee olla mahdollisimman tumma.

Kaula:

Kaulan tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman löysää kaulanahkaa.

Runko:

Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti rikkomatta selkälinjaa. Selkä on kiinteä, voimakas ja lihaksikas. Lanne on leveä, voimakas ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja hieman laskeva. Rinnan tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava. Rinnan syvyyden tulee olla 45-48% säkäkorkeudesta. 

Häntä:

Häntä ulottuu vähintään kintereeseen, mutta ei kuitenkaan yli välijalan puolivälin. Häntä on loivalla kaarella. Koiran innostuessa ja liikkuessa häntä kohoaa, mutta ei kuitenkaan yli vaakatason. 

Eturaajat:

Eturaajat ovat kaikilta suunnilta katsottuna suorat ja edestä katsottuna ehdottoman yhdensuuntaiset. Lapa ja olkavarsi ovat yhtä pitkät sekä keskivahvat lihaksistoltaan. Lavan ja olkavarren ihannekulmaus on 90˚. Kyynärpäät eivät saa olla seistessä eivätkä liikkuessa ulkonevat, eivätkä sisäänpäin kääntyneet. Kyynärvarret ovat kaikilta suunnilta katsottuna suorat ja koiran seistessä ehdottomasti yhdensuuntaiset, kuivat ja lihaksikkaat. Välikämmen on pituudeltaan 1/3 kyynärvarren pituudesta, ja on tähän nähden 20-22˚ kulmassa. Liian painunut tai liian suora välikämmen heikentävät koiran kestävyyttä.    

Takaraajat:

Takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset keskenään. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät ja muodostavat 120˚ kulman. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen. Kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora kinnernivelen alapuolella.

Liikkeet:

Saksanpaimenkoira on ravaaja. Raajojen tulee olla niin pitkät ja siten kulmautuneet, että koira ilman mainittavaa selkälinjan muutosta voi työntää takaraajansa rungon alle ja yltää etujalallaan saman verran eteenpäin. Vähäinenkin takaraajojen ylikulmautuminen vähentää koiran kiinteyttä, kestävyyttä ja sitä kautta käyttökelpoisuutta. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat, saavutetaan maatavoittavaliikunta, joka näyttää hyvin vaivattomalta. Tasaisen ja rauhallisen ravaajan pään painuessa ja hännän hiukan kohotessa muodostuu korvan kärjestä niskan ja selän kautta hännänpäähän pehmeästi kaartuva, rikkoutumaton selkälinja. 

Karvapeite:

Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea sekä tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, korvien sisäpuolella, raajojen etupuolella, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa ja reisien takaosassa karva on pidempää.

Väritys:

Musta punaruskein merkein, tai musta ruskein merkein, tai musta merkein joiden väri voi vaihdella keltaisesta vaaleanharmaaseen. Yksivärinen musta, yksivärinen harmaa tai harmaa tummien merkein. Musta mantteli ja maski. Pienet vähäpätöiset valkoiset merkit hyväksytään, mutta valkea väri ei ole toivottavaa. Kirsun pigmentin tulee olla kaikissa väreissä musta.