V-98 Vespa della Marciola ”Vespa”

Vespa oli elämäni koira! Koira, josta koskaan ei voi sanoa että se oli VAIN koira! Koira, jollaista koiraihmiselle voi tulla vain kerran elämässään! Vespa antoi paljon kaikille ympärillä oleville, niin koirille kuin ihmisillekin. Tästä koirasta ei ole huonoja muistoja, on vain hyviä, mikä tietenkin omalla tavallaan helpottaa minua surutyössäni.

Vespa oli Suomen italianajokoirakannan uran uurtaja, se teki Suomen kaksi ensimmäistä italianajokoirapentuetta. Vespa oli loistava äiti, suorastaan täydellinen! Tiedän että tulen vielä vanhoilla päivilläni ajattelemaan että kunpa tulisi vielä joskus vastaan vastaavanlainen koiraäiti. Vespa oli koko ikänsä terve, kerran taisi olla korvatulehdus ja silmätulehdus, siinäpä taitaa kaikki olla. Vespa kuvattiin 6-vuotiaana A-lonkkaiseksi. 

Metsässä Vespasta löytyi sitkeä ja tulinen työntekijä, joka pääsi vain harmittavan vähän nuoruusvuosinaan omalle työpaikalleen. Vespa parani ajotaidoiltaan kuin hyvä viini, parani vuosi vuodelta. Tässä koirassa oli myös selkeästi nähtävissä se temperamentti, mikä italianajokoirassa pitää olla villisianmetsästystä varten!

Kaikkein parasta Vespassa oli sen luonne! Tämä oman arvokkuutensa ja älykkyytensä tietävä leidi kulki kuin ihmisen ajatus. En muista että koskaan sen kanssa olisi tarvinnut mistään asiasta hampaita kiristellä. Enemmänkin piti miettiä, että mistä se tuon keksi!

Nuku rauhassa reipas ystäväni!